Huippukiva viikonloppu

Viiminen viikko on ollut tosi sateinen, mutta sain viikonloppuna mun seuraksi kaks ihan parasta ilopilleriä. Mun kaverit Anna ja Essi tuli perjantaiaamuna Suomesta Osloon ja viettivät koko viikonlopun sunnuntai-iltapäivään asti täällä. Edes sade ja nopeasti pimenevät illat ei pilanneet pitkään odotettua viikonloppua.

Kierrätin tyttöjä Oslon keskustassa koko perjantain, shoppailtiin, syötiin hyvää pitsaa ja käytiin kaakaolla. Keskustan ja Vigelandin puiston lisäksi oli myös pakko päästä näyttämään Skam-sarjasta tuttuja kuvauspaikkoja. Muistin taas, minkä takia jaksan viettää niin paljon aikaa mun kavereiden kanssa. Kolmen viikon aikana oon jo ehtinyt oppia, että yksinäänkin voi olla ihan kivaa, eikä kaikkeen tarvii aina sitä toista henkilöä nauttiakseen kokemuksesta jotenkin enemmän. Kavereiden seura kuitenkin lyö mun oman seuran sata nolla.

Näin Halloweenin päätyttyä tunnelma keskustassa oli muuttunut ihan silmänräpäyksessä jouluiseksi. Jouluaiheet oli täyttänyt kaikki kaupat ja jouluvalotkin oli jo löytänyt paikalleen. Jotenkin täällä Oslossa pimeät illat ei haittaa yhtään niin paljon kuin kotona. Pimeällä keskusta näyttää tosi nätiltä ja tunnelma on ihan erilainen kuin päivällä.

...

Lauantaina nukuttiin pitkään ja aamulla aurinkokin vähän pilkahti, mikä sai meiät liikkeelle ja lähdettiin kiertämään vähän Fornebun luontoa. Ei me tietenkään auringon aikaan enää ehditty ulos, mutta eipähän ainakaan satanut. Tytöt tykkäsivät maisemista ja yhä puissa kiinni sinnittelevistä lehdistä. Suomessa kuulemma kaikki lehdet ovat pudonneet jo aikoja sitten.

Iltapäiväksi suunnattiin taas Oslon keskustaan syömään ja shoppailemaan. Käytiin myös oopperatalolla, joka oli jäänyt perjantain kierroksella näkemättä. Kaarina Kaikkosen paidoista tehtyä taideteostakin käytiin ihailemassa, vaikka pimeällä se olikin ehkä vähän pelottavan näköinen. Illalla vielä tilattiin sushit ja vietettiin lauantai-iltaa suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Soitettiin meidän kaverille Lauralle Saksaan ja syötiin Annan ostamia kahdeksan euron karkkeja.

Sunnuntaina ei ehitty tekemään enää hirveesti mitään. Käytiin kansallismuseossa ihan liian monen muunkin kanssa katsomassa Huutoa ja sen jälkeen olikin jo aika löytää vielä jotain nopeeta syötävää ja tytöille junaliput lentokentälle. 

Mulla oli ihan hirveen kivaa koko viikonlopun ajan ja tuntui kuin mitään taukoa kavereiden näkemisestä ei ikinä olisi ollutkaan. Ero numero kaks ei kuitenkaan ollut yhtään numero ykköstä helpompi. Yhtäkkiä olo oli entistä yksinäisempi ja kaikki ympäröivä muistutti siitä, että vielä muutama tunti sitten Anna ja Essi oli olleet siinä mun kanssa. Eikä nyt enää ole mitään hetkeä lähitulevaisuudessa, jota odottaa. Seuraavan kerran nään kavereita luultavasti vasta, kun oon palannut kotiin. Jotenkin ajatus siitä, että mun pitäis olla täällä yksin vielä monta viikkoa, tuntui ihan ylitsepääsemättömältä. Olisin niin mielellään vaan noussut siihen junaan tyttöjen kanssa ja lähtenyt niiden mukana kotiin.

Erojärkytyksestä on kuitenkin parin päivän viiveellä jo vähän toivuttu ja nyt osaan taas katsoa asioita vähän valosammasta näkökulmasta. Ensinnäkin, oon tykännyt norjan kielikurssista ihan tosi paljon, siellä on tosi kivan henkistä porukkaa ja on jotenkin ihanaa löytää täysin uusia ihmisiä ja pitkästä aikaa aloittaa ihmissuhteita aivan puhtaalta pöydältä. Toisekseen, kohta oon tavottanu jo mun puolivälin täällä. Viikot tähänkin mennessä on kuluneet tosi nopeesti, joten eiköhän ne jatkossakin kulu. Ja vielä kolmannekseen, onhan tää nyt sellanen kokemus, mitä ei ihan aina pääse kokemaan. Kotona saa sitten tän jälkeen taas pönöttää ihan niin pitkään kuin haluaa.

Jäin sunnuntaina tyttöjen lähdettyä vielä kuvailemaan keskustaan, kun aurinko tuli taas osittain esille. Koko viikonloppu meni ihan nappiin, jos ei lasketa sitä, että tytöt meinasivat myöhästyä paluulennolta junan rikkouduttua ja että onnistuin nappaamaan jostain taas mun tavan mukasesti jonkun flunssapöpön ja nyt alkuviikosta oonkin saanut lepäillä sitä pois. Onneksi kelit on yhä sen mukaiset, että sisällä voi viettää aikaa kirjan tai koneen äärellä ihan hyvällä omallatunnolla.