Viimeisiä viedään
Kahdeksas eli viimeinen viikko aupairina Oslossa on jo alkanut, enkä oikeesti voi uskoa, että tää kaikki on pian ohi. Mulle tää reissu on ollut eniten kaikista sitä itsensä ylittämistä ja oikeestaan vasta nyt mulle alkaa valkenemaan, että oon ihan todella ylittänyt itseni ja pian ollut täällä sen mun tavotteen eli kahdeksan viikkoa. Osittain olo on ehkä vähän haikea ja osittain taas niin helpottunut. Oon ehtinyt jo kiintyä tähän kaupunkiin. Vaikka Oslo onkin iso, on se mun mittakaavassa just sopiva. Tykkään siitä, ettei ihmiset täällä tunne mua, eikä ihmisiä muutenkaan oikeestaan kiinnosta muiden ihmisten tekemiset. Suomessa asiat on vähän toisin, varsinkin mun kotikaupungissa. Toisaalta täällä on myös tosi turvallista. Varsinkin Fornebun alue on rauhallinen ja täällä asuu lähinnä lapsiperheitä, mihinkään rettelöitsijöihin tai muihin laitapuolen kulkijoihin en oo täällä törmännyt. Myös keskustassa meno on useimmiten rauhallista, eikä mua oo vielä kertaakaan pelottanut kulkea siel