Ensimmäinen viikko

"Ihmiseltä voidaan viedä kaikki paitsi yksi asia: ihmisen vapaus valita oma asenteensa, oli tilanne mikä hyvänsä." - Viktor Frankl

Ensimmäinen viikko Oslossa on kulunut yllättävän nopeasti. Talon tapoihin oon ehtinyt jo melkein kokonaan tottua ja lähiympäristö on tullut tutuksi. Bussiliikenne on testattu ja kuntosali koeajettu. Myös arkielämään on jo päässyt kiinni, kun loppuviikosta pääsin saattamaan ja hakemaan perheen nuorinta päiväkotiin ja takaisin.

Edelleen olo on aikalailla yksinäinen. Kotona Suomessa on tottunut tapaamaan lähes päivittäin kavereita ja muutenkin perhe-elämä kotipuolella mulla on suhteellisen sosiaalista. Oon tottunut yhteisiin ruokailuhetkiin ja siihen, että aina on joku, jota kiinnostaa miten päivä on mennyt. Näin pelkkänä "työntekijänä" perheessä olo voi olla aika yksinäinen. Vaikka perhe ottaa mut mielellään, mun niin halutessa, menoihinsa mukaan, oon kuitenkin loppukädessä täysin riippumaton heidän menoistaan ja vapaa suunnittelemaan oman päiväni ihan itse.

Siispä päätin perjantaina tehdä jotain, mitä en oo ikinä ennen tehnyt. Lähdin nimittäin aivan yksin kiertelemään vieläkin aika tuntematonta suurkaupungin keskustaa koko päiväksi. Aluksi ajattelin, että yksin kiertely olisi tosi tylsää, mutta mun yllätykseksi se olikin yllättävän vapauttavaa. Sain kierrellä juuri niitä paikkoja, joita halusin ja kulkea juuri sitä tahtia, joka tuntui hyvältä. Mun kulku tietenkin olis kartalla näyttänyt kaksivuotiaan tuherruspiirustukselta, mutta sainpahan ottaa ihan rauhassa erilaisia kuvia ja tutustua myymälöihin ja eri nähtävyyksiin ja käydä syömässä juuri sellaista ruokaa, mitä teki mieli.

Lauantaina kävimme lasten kanssa suomalaisessa koulussa, jota pidetään joka toinen lauantai. Oli mielenkiintosta saada kuulla erilaisten suomalaisten tarinaa, miten he olivat päätyneet asumaan tänne ja miten he tutustuivat tullessaan erilaisiin ihmisiin. Sain myös vinkkejä löytää erilaisia yhteisöjä täältä. Koulun jälkeen kävimme kiertelemässä Vigelandin puistoa. Ilma oli kylmä, mutta aurinkoinen niin kuin lähes koko kuluneen viikon on ollutkin.

Tänään olen viettänyt taas päivän yksinään. Päätin siksi hypätä bussiin ja käydä katsastamassa Norsk Folkemuseumin ulkoilmamuseon, jossa oli nähtävillä erilaisia norjalaisia rakennuksia ja elinympäristöjä 1500-luvulta tähän päivään. Museo yllätti positiivisesti. Odotin paljon pienempää ja yksinkertaistetumpaa kierrosta, mutta sainkin kulutettua paikassa useamman tunnin. Rakennuksiin oli nähty paljon vaivaa ja oikeita kotieläimiäkin löytyi alueelta.

Kokonaisuudessaan viikko on ollut tosi mielenkiintoinen. Erilaisiin tapoihin ja yksinäisyyteen on ollut ehkä vaikeinta tottua ja yhä välillä tulee mietittyä sitä, miten paljon helpompaa olisi vain olla kotona tutussa ympäristössä tuttujen ihmisten ympäröimänä. Ehkä kuitenkin näin lähes 20-vuotiaana on jo hyvä vähän tutustua itsenäiseen elämään ja sitä kautta oppia ehkä itsestään uusia asioita. Ympäröiviin asioihin, kuten tällä hetkellä tuttujen ihmisten ja rutiinien puuttumiseen ei voi aina itse vaikuttaa, mutta omaa asennetta voi aina muuttaa ja se onkin ehkä suurin juttu, mitä oon tähän mennessä täällä oppinut.

Tulevaksi tavoitteeksi olen nyt asettanut uusien kontaktien luomisen. Olen ilmoittautunut nyt viikon päästä alkavalle norjankielen kurssille ja toivon löytäväni vielä sen lisäksi jonkinlaisen aupair-yhteisön tai muita nuoria jotain kautta, että pääsisin tutustumaan uusiin ihmisiin ja saisin läheltä muitakin kontakteja kuin isäntäperheen. Vaikka kirjat ja TV-sarjat ovatkin viihdyttäviä, kaipaa ihminen ehkä joskus myös juttuseuraa eli toisin sanoen toista ihmistä.