Puoliväli ohitettu

-


Viikko on kulunut ihan siivillä, vaikkei viime viikolla tapahtunutkaan mitään kovin erikoista. Koko viikon satoi ja oli harmaata ja mä parantelin mun flunssaa lepäämällä. Viikon ainoot kuvatkin tuli vain perjantailta ja lauantailta, kun vihdoin sain itteni kammettua sängystä tekemään jotain järkevää. Perjantaina lähdin vähän kiertelemään Oslon keskustaa kauempaa ja etsin ihan uusia kuvauskohteita. Niitä löytyikin ja esimerkiksi Damstredet oli ihan huippusöpö löytö ydinkeskustan ulkopuolelta. Harmaasta säästä huolimatta kuvista tuli ihan onnistuneita.









Lauantaina päädyin Ekebergin patsaspuistoon, jossa kävin jo ihan ensimmäisenä viikonloppuna mun vanhempien kanssa. Tällä kertaa tarkoituksena oli ottaa hämärän laskeuduttua kuvia keskustasta ja sen valoista puiston näköalapaikalta. Pitkällä valotusajalla otetut kuvat ei onnistuneet ihan yhtä hyvin kuin olin kuvitellut. Jalustaa mulla ei tietenkään oo mukana ja näköalapaikan kaiteeseen turvautuminen tarkoitti vähän yksitoikkoista kuvakulmaa.









Tällä viikolla oon ollut jo terve ja eilen pääsin taas salillekin pienen tauon jälkeen. Ensi viikonloppuna me mennään perheen kanssa niiden mökille vuorille ja odotan sitä tosi paljon. Ilmankin pitäis olla sillon ihan hyvä.

Oon koko ajan täällä ollessa laskenut viikkoja siihen, kun palaan taas kotiin. Toisaalta se on ihan tyhmää, kyllä se aika kuluu laskemattakin ja ehkä laskiessa unohtuu se hetkestä nauttiminen. Mutta mulle se on tapa selvitä tietyistä huonoista hetkistä, kun muistuttaa itselleen kuinka pitkän ajan on jo selvinnyt, eikä jäljellä ole enää paljoa. Sitten voi myös yrittää ajatella siltä kantilta, ettei tätä mahdollisuutta oo enää tarjolla kun vaan nää jäljellä olevat alle neljä viikkoa. Sen jälkeiset monet muut viikot ehdin sit viettämään kotona.

Kielikurssi on tuonut mulle ihan hirveesti iloa. Se tuo vähän muutakin ajateltavaa ja muita ihmisiä, joiden kanssa keskustella ja viettää aikaa. Meidän ryhmä on siis noin kymmenen hengen ryhmä, joista kaikki ei ees aina oo paikalla, joten opetus on mukavan oppilaskohtaista ja tunnit muistuttaa enemmän vuorovaikutus- ja keskustelutunteja kuin luentoja. Vaikka 135 minuutin pituinen putkeen pidettävä tunti vois ehkä jollekulle tuntua vähän liian pitkältä ajalta keskittyä, niin mun mielestä tunti kuluu ihan tosi nopeesti. Ehdin hyvin pitämään "taukoa" kaikkina muina hetkinä.

Tänään oon myös menossa erääseen aupair-tapahtumaan, jonka löysin netistä ja oon tosi innoissani siitä. Jos vaikka löytyis vihdoin samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, joiden kanssa vois jakaa kokemuksia tästä koko aupair-jutusta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koti-ikävä

-
Kuva
Oon nyt kahtena viimeisenä yönä nähnyt unta, että oon kotona joko ratsastamassa tai puuhaamassa jotain mun koiran Vilman kanssa. Viime yön unessa sanoin Vilmalle, että enää kaksi viikkoa pitää odottaa ja sitten tuun takas kotiin. Todellisuudessa viikkoja on vielä kuusi jäljellä ja välillä se tuntuu aika pitkältä ajalta. Onneksi toisella kädellä voi myös ajatella, että nää kaksi viikkoa on mennyt tosi nopeesti ja sama pitäisi vielä vain tehdä kolme kertaa. Koti-ikävään on ehkä suurimpana syynä se, etten oo vieläkään löytänyt kunnolla kontakteja tai oman ikäistä seuraa. Välillä tuntuu, että oon jo ihan tarpeeks saanut harjotella yksin oloa ja voisin jo palata kotiin. Toisaalta taas joka kerta, kun lähden kiertelemään kuvauskohteita, nautin siitä, kun voin kuvata tiettyä kohtaa ihan niin pitkään kuin ikinä haluunkaan. Kukaan ei ole hoputtamassa, eikä kiirehtimässä toiseen suuntaan. Voin myös palata takaisin samalle kuvauspaikalle, jos jäi fiilis, ettei s...
Lue lisää

Ensimmäinen viikko

-
Kuva
"Ihmiseltä voidaan viedä kaikki paitsi yksi asia: ihmisen vapaus valita oma asenteensa, oli tilanne mikä hyvänsä." - Viktor Frankl Ensimmäinen viikko Oslossa on kulunut yllättävän nopeasti. Talon tapoihin oon ehtinyt jo melkein kokonaan tottua ja lähiympäristö on tullut tutuksi. Bussiliikenne on testattu ja kuntosali koeajettu. Myös arkielämään on jo päässyt kiinni, kun loppuviikosta pääsin saattamaan ja hakemaan perheen nuorinta päiväkotiin ja takaisin. Edelleen olo on aikalailla yksinäinen. Kotona Suomessa on tottunut tapaamaan lähes päivittäin kavereita ja muutenkin perhe-elämä kotipuolella mulla on suhteellisen sosiaalista. Oon tottunut yhteisiin ruokailuhetkiin ja siihen, että aina on joku, jota kiinnostaa miten päivä on mennyt. Näin pelkkänä "työntekijänä" perheessä olo voi olla aika yksinäinen. Vaikka perhe ottaa mut mielellään, mun niin halutessa, menoihinsa mukaan, oon kuitenkin loppukädessä täysin riippumaton heidän menoistaan ja vapaa...
Lue lisää

Syvä sukellus aupair-elämään

-
Kuva
Päätin aloittaa kirjoittaa blogia mun tulevasta kahdeksasta viikosta, jotka tuun viettämään täällä Oslossa. Oon siis 19-vuotias välivuotta viettävä tyttö, joka etsii elämälle vähän suuntaa lukion päätyttyä. Päädyin pitkien pohdintojen jälkeen viettämään osan mun välivuodesta aupairina joko Ruotsissa tai Norjassa ja lopulta sopiva perhe löytyikin Oslosta mulle hyvin osuvaksi lyhyeksi ajankohdaksi. Tämä blogi siis toimii eräänlaisena päiväkirjana itselleni ja läheisille kaikista fiiliksistä ja tapahtumista, mitä mahdollisesti tuun tällä reissulla kokemaan. Harrastan myös valokuvausta, joten postaukset tulee olemaan varmasti aika kuvatäyteisiä. Saavuin Osloon mun perheen saattamana viime lauantaina ja aupair-perheeseen kotiuduin sunnuntaina. Kyseessä on norjalaissuomalainen perhe, jonka lapsille on puhuttava suomea ja pitää näin niiden kielitaitoa yllä. Muina tehtävinä on yleisesti ottaen vain saattaa ja hakea lapset tarvittaessa koulusta tai päiväkodista...
Lue lisää