Talvi tuli käymään

"Det finnes ikke dårlig vær bare dårlige klær" eli "huonoa säätä ei ole, on vain huonoja vaatteita".

Talvi on vihdoin laskeutunut tännekin ja pakkasta ja kuuraa on ollut jo muutaman päivän. Merikin on ollut jäässä ja läheiselle jalkapallokentälle on jo avattu luistelujää. Kylmä on siis ollut ja välillä mietin, että olis ehkä sittenkin voinu pakata mukaan esimerkiks toppahousut ja kunnon talvikengät. Niillä kuitenkin mennään, mitä mukana on, vielä ei ole sentään tullut yhtäkään paleltumaa.

Mulle on kehittynyt täällä jonkinlainen rytmi ja nyt viikot tuntuu jo tosi arkisilta ja aika kuluu nopeesti. Tuntuu, että tänne tulosta on tosi lyhyt aika ja toisaalta taas tuntuu, että olisin ollu täällä jo ikuisuuden. Annan ja Essinkin käynnistä tuntuu olevan ihan hetki, vaikka siitä on jo yli kolme viikkoa. Joka tapauksessa, viimesiä aletaan kohta viedä ja seitsemäs, eli toisiks vika viikko on jo käynnissä.

Viime torstaina ja perjantaina kävin kuvaamassa tuttuja Fornebun maisemia, kun aurinko taas vihdoin päätti näyttäytyä. Kaikki täällä on niin alkutekijöissään, luonnossa tuntuu näkevän ainoostaan ihan nuoria puita ja monia alueita vasta rakennetaan. Fornebun lentokenttä suljettiin vasta noin kymmenen vuotta sitten ja kaikki, mitä täällä nyt on, on rakennettu vasta sen jälkeen. Olis mielenkiintosta nähdä, kuinka erilainen tää paikka on sitten kymmenen tai kahenkymmenen vuoden päästä.

Jostain syystä mun kuviin on ilmestynyt pieniä varjostumia roskista, jotka ei oo peräsin linssistä. Oon yrittänyt selvittää, mistä varjot johtuu, mutten oo vielä löytäny vastausta. Mun kamera on jo kertaalleen kaks vuotta sitten ollu korjauksessa saman vian vuoks. Ehkä piakkoin vois olla jo aika uudelle kameralle, vaikka tää onkin palvellut tosi hyvin, eikä oikeestaan muuta valitettavaa ole. Mutta alkaahan toi olla jo vanha, kohta kuus vuotta.

Lauantaina kävin taas Caritas-järjestön järjestämässä aupair-tapahtumassa. Olin jo kerran aiemmin saman järjestön tapahtumassa, mutta silloin paikalle oli eksynyt ainoostaan yks aupair mun lisäks. Tällä kertaa meitä oli varmaan 30, suurin osa tunsi toisensa jo ennalta ja niin sanotut porukat oli jo ehtinyt muodostua, mut kyllä mä muutamien kanssa sain juteltua ja oli ihan hauska tavata aikalailla samassa elämäntilanteessa olevia nuoria. Tapahtuman ideana oli tehdä sushia ja päästiin kaikki ite kokeilemaan ja tekemään sekä tietty syömään lopuks. Hyvää oli!

Illalla mun piti vielä nähdä tätä norjankurssilta tuttua tyttöä, jonka kanssa ollaan yritetty järjestää näkeminen ihan ekasta tunnista asti. Joka kerta tää tyttö on lopulta peruuttanut tulonsa. Tällä kertaa odotin meidän sovittua tapaamista keskustassa useemman tunnin aupair-tapahtuman jälkeen pyörien kaupoissa black friday -alennuksissa, mutta lopulta kymmenen minuuttia ennen tapaamista tää tyttö taas perui. Taisi sit olla viiminen mahdollisuus nähdä kurssin ulkopuolella, enkä mä kyllä enää haluu tuhlata omia päiviä siihen, että sovin jotain, joka sitten peruuntuu ihan viime hetkellä. Ei näköjään tää ihmisiin tutustuminen ja kaveeraaminen oo ihan aina niin helppoa, varsinkaan, kun en oo täällä missään kunnollisessa yhteisössä sisällä.

Meidän olis ollut siis tarkotus mennä katsomaan keskustassa olevaa Vinterlandia eli joulutoria, mistä löytyi erilaisia kojuja, maailmanpyörä ja karuselli sekä luistinrata ja illalla siellä ammuttiin myös ilotulitteita, joista en kerinnyt saada kunnolla kuvia, varmaankin joulun avajaisiksi. Lopulta päädyin kiertelemään toria yksinään, söin maailman parhaan vohvelin ja jäädytin mun varpaat.

Tänään mulla oli vihdoin vähän enemmän aikaa päivällä ja saatoin lähteä jonnekin vähän kauemmas kuvaamaan. Löysin netistä Grefsenkollenin luontokohteen ja pitkästä bussimatkasta huolimatta halusin käydä tsekkaamassa sen. Paikka olikin ihan tosi hieno, näköalapaikalta näkyi koko Oslo kunnolla ja korkeelta ja metsä oli tosi nättiä. Mun mielestä toi oli kyllä ehdottomasti Holmenkollenia hienompi paikka, vaikkei sieltä löytynytkään hyppytornia. Näköala oli kuitenkin melkeinpä parempi ja ympäröivästä luonnosta tuli tietenkin plussaa. Olis ollut tosi hienoa viettää siellä useempi tunti, jos matka ei olis ollut niin pitkä ja mun ei olis tarvinnut olla päiväkodilla jo neljän jälkeen.

Ensi viikonloppuna mun kummitäti tulee käymään ja pääsen esittelemään taas kertaalleen tätä oikeesti monipuolisen kiinnostavaa kaupunkia. Harmi, että ihan kaikkea ei tosiaan kerkee kahessa päivässä näkemään, mutta ainakin ne oleellisimmat jutut ehtii kiertämään. Toivotaan, että kelit olis kohtalaiset. Tää hetkellinen talvi on nimittäin nähtävästi päättymässä ihan just, kun viikonlopulle on taas luvattu lämpöasteita ja räntää.

Mun viimeisenä viikonloppuna perhe on luvannut nyt sitten viimein viedä mut sinne vuorille ja toivon niin hartaasti, että se tällä kertaa onnistuis ja toteutuis. Siirsin mun suunniteltua lähtöpäivääkin sen takia ja perjantain sijasta oon lähössä näillä näkymin kotiin maanantaina 10.12. Aika alkaa siis olla aikalailla vähissä ja viime viikonloppu oli (ainakin toivon mukaan) viimeinen tyhjä viikonloppu täällä. Ootan nyt jotenkin ihan huippupaljon joulua, mutta ehkä se johtuu just siitä, että sillon voidaan vihdoin pitkästä aikaa viettää koko perheen kanssa aikaa yhdessä. Täällä kun oon ehkä jo saanut vähän yliannostuksen tästä kuuluisasta yksinolosta.